En el canto de
la noche brilla la
luz del amor infinito
y en esta magia
cada cosa adquiere
un aspecto distinto,
con un tierno sonido
que dona el candor.
Pero esta mágica luz
es fuente de extremo
sufrimiento, como
la noche que viene
para morir donando
a la estrella el miedo
perpetuo.

Francesco Sinibaldi

casino slots casino blackjack <a href="https://onlinecasinouse.com/# ">gold fish casino slots </a> online casino bonus https://onlinecasinouse.com/#

https://onlinecasinouse.com/# casino slots [url=https://onlinecasinouse.com/# ]no deposit casino [/url] <a href="https://onlinecasinouse.com/# ">slots for real money </a>

Hei!

Isäntätauluissa on Alatalon osalta mm. sellainen virhe, että Martti Heikinpoika Nikunen ei ollut Heikki Heikinpoika Nikusen veli, vaan poika.

Eikä Martti Heikinpoika ollut isäntänä 1721-1740, vaan 1726-1739. Häntä ennen isäntänä oli Matti Heikinpoika 1723-1725.

Heikki, Kalle ja Matti Nikunen eivät olleet Martti Heikinpoika Nikusen poikia vaan Matti Heikinpoika Nikusen poikia.

Ylätalon isännöinneissä tietysti samat korjaukset. Sukuforumilla näitä avuttu hieman enemmän.

Voisiko joku lemiläisen murteen taitaja tarkistaa nämä Alatalon emäntä Ristiina Nikusen os.Nisonen sanontojen oikean kirjoitustavan.
Olen kirjannut nämä lauseet ylös Niilo Nikusen puheesta. Hän oli Ristiinan pojanpoika.

-Ilma rupioa paranemoa. Pönnniem takan jo irvisteä.
( mietittiin lähtöä Nukkalammen niitylle ja Uimilla vielä silloin satoi)

- Olis hyvä eleä ku tarkkajais ( elämä olisi helpompaa kun osaisi ennakoida)

-Nauro nii hermakast

- Satoa ni sorjast ( runsaasti hän myös käytti sanontaa hermiäst)