Suomi 100, Lemin Nikuset 350 // Arto Hovi 16.7.2017
On mukavaa nähdä teitä täällä Kotiseutumuseolla näin isolla joukolla! Hienon sään olemme taas saaneet Lemille!
Suomen juhlavuoteen sijoittuvaa Lemin Nikusten sukukokousta valmistellessamme mietimme, ketä pyytäisimme pitämään aiheeseen liittyvän juhlapuheen. Ehdokkaita oli muutamia, joista osaa ei tavoitettu ja joku kieltäytyi vedoten kesälomakiireisiin. Kenraalilla oli kiireitä Itämeren kriisien kanssa, siipiveikkojen piti pysyä koko ajan ilmassa ja runonlausuja oli kadottanut kanteleensa, joten teidän täytyy nyt tyytyä reservin vääpeliin.
Viimeisin kysytty oli Lemin tuore kunnanjohtaja, joka on muuten yhden minun nuoruuden tyttöystäväni veli. Kun tästä juhlapuheesta keskustelimme ja hän tajusi kuka minä olen, lupasi hän palata asiaan keskusteltuaan ”perheensä” kanssa heinäkuun lomasuunnitelmista. Oli varmaan soittanut siskolleen, jolta oli saanut ohjeen kieltäytyä kunniasta. ”Happamia, nuo pihlajanmarjat”, sanoi kettu.
Muuten, minulla on tässä ollut menossa pitkä jääkiekkoilijan kevät kun menetin yhden etuhampaani. No, vaimo sai uuden keittiön mutta minä odottelen vielä sitä implanttia, joten valitan mahdollisia häiriöitä puheeni artikuloinnissa.
Päivä on sen verran pitkällä ja Särän tuoksu täyttää jo tuvan ilman, että en pidä pitkää katsausta suvun historiasta, koska ei teistä kukaan jaksa puheisiin keskittyä kun Särää jo kohta aletaan kantamaan pöytiin. Tarkemmalle analyysille ja sukukatsaukselle tullee parempi aika kahden vuoden päästä, jolloin sukuseuramme viettää 30-vuotisjuhlaansa. Sukuseuramme 30-vuotisjaksoa ei voi tietenkään verrata siihen kuuluisaan 1600-luvun sotaan Keski-Euroopassa, jossa oletettavasti taisteli myös sukulaisiamme Uimilta, muuten kuin, että kaatuneita on paljon meidänkin joukossamme.
Sukuseuramme
Sukuseuratoiminta eli vilkkainta kukoistuskauttaan 1980–90-luvuilla kun uusia sukuseuroja perustettiin kuin sieniä sateella. Sukukokouksiin osallistui väkeä niin, etteivät tilat tahtoneet riittää. Viime vuosina sotaa ennen syntyneen väen vanhettua ja poistuttua muonaluettelosta toiminta on ollut hiipumaan päin. Seuraava sukupolvi ei ole samalla tavalla kiinnittynyt sukuseuroihinsa. Moni sukuseura joutuu tänään miettimään miten saisi keski-iässä olevan sukupolven aktivoitumaan mukaan toimintaan. Työelämä on tänään reaaliaikaisuudessaan eri tavalla kuluttavaa kuin aiemmin mutta myös vapaa-aikaan on tullut paljon erilaisia virikkeitä. Äitini puolen sukuseuran Säkkijärven Jarva-Nikuset kokoonnuimme 1999 Helsingissä Marina Congress hotellissa n. 200 jäsenen voimin, 2013 meitä oli Valkealan Orilammella alle 30. Sama ilmiö on pikkuhiljaa kohdannut myös Lemin Nikusia.
Sukuseuramme hallituksena olemme viime vuosina yrittäneet ottaa tätä haastetta vastaan, uudistua ja löytää keinoja vanhemman väen pitämiseksi mukana ja nuoremman polven aktivoimiseen sukuseuratoimintaan. Markku Tuominen aloitti puheenjohtajakausinaan kotisivujen ja sukuluetteloiden kehittämisen. Valitettavasti hänen osaltaan työ jäi kesken.
2011 kokouksessa esittelemäni Family Tree DNA-testi on tuottanut paljon uutta tietoa mahdollisesta geneettisestä alkuperästämme, mutta mitään läpimurtoa todellisten lähisukulaisten kautta ei ole vielä saatu.
Markku liitti sukuluettelomme saman yritysryppään MyHeritage Lemin Nikuset ry Web perhesivustoihin, jotka olivat kaikkien suvun jäsenten vapaasti käytettävissä ilmaiseksi kaksi ensimmäistä vuotta. Tämän jälkeen ne muuttuivat maksullisiksi ja hallituksessa päätimme, että jokainen voi halutessaan jatkaa henkilökohtaisesti sopimusta maksamalla itse vuosimaksun haluamaltaan tasolta. Suvun kaikki tiedot ja sukupuu on noilla sivuilla tallessa ja kuka tahansa seuran jäsen pääsee lisäämään ja muokkaamaan tietoja kun on maksanut sivuston vaatiman liittymissumman.
Tuossa ruokailun jälkeen Outi Nikunen esittelee sukumme uusia hienoja kotisivuja, joista käy ilmi myös sukuseuramme historia lyhyesti. https://lemin-nikuset.webnode.fi/ Tarkoituksemme on tästä eteenpäin lähteä yhdessä kehittämään ja täydentämään kotisivujamme.
Sukukokous ja välivuoden retket
Tavoitteemme on uudistaa edelleen sukukokouksen rakennetta vaikka tärkeintä on tietysti vanhojen tuttujen tapaaminen tässä hienossa perinteisessä miljöössä. 2013 tehdyssä kyselyssä Lemin kotiseutumuseo olikin teidän mielestä paras paikka sukukokouksille. Välivuosiretkeä ei viime vuonna pidetty mutta ensi vuonna voisimme taas pitää. Kyselyssä toivottiin erityisesti retkiä suvun entisille asuinpaikoille ja Saimaan risteilyjä. Kannatusta saivat myös Viipurin ja Pietarin matkat.
Viime kerralla otimme jo mukaan pihapelit. Nyt uutena tapahtumana sukukokouksessa on Nikus-akan ja – ukon valinta seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Vaikka näiden henkilöiden valinnan on ajateltu olevan osin leikkimielistä ja tunnelmaa kohottavaa niin toivottavasti tästä tulee meille perinne ja heistä on myös apua ja tukea sukuseuran toiminnan ylläpidossa ja elvytyksessä.
Suomi 100
Puheeni aiheena on Suomen juhlavuoden kunniaksi Suomi 100, Lemin Nikuset 350. Pitkä matka on kuljettu Alatalon savupirtistä tämän sukujuhlan lihakaukaloiden ääreen.
Meillä ihmisillä ei valitettavasti ole yhtä hyviä geenejä kuin holkerilla eli jäähailla, joka voi elää jopa 400 vuotta, muutenhan esi-isä Heikki Nikunen voisi olla itse täällä kertomassa mitä todella on tapahtunut. No, onneksi näin ei ole, vaikka Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Lahtinen toteaa ihmisen olleen alkuansa kalan, mikä aiheutti muissa paikalla olleissa sotilaissa, erityisesti Hietasessa, suurta hilpeyttä.
Tuntematon sotilas, kirjana ja elokuvana liittyy tietysti oleellisesti Suomen historiaan mutta Lemin Nikusten vaiheita voitte käydä katsomassa vaikka Marjatta Tuomiston kotisivuilta https://www.marjattatuomisto.net/lemin_nikuset.htm, joihin Manti on varsin ansiokkaasti kerännyt aineistoa ja tarinoita Uimin Nikusista.
Mitä sitten haluan tähän loppuun sanoa rakkaasta isänmaastamme, jonka vaiheita vanhimmat sukummekin jäsenet ovat seuranneet lähes yhtä pitkään.
He ovat nähneet Suomen nousevan sisällissodan runtelemasta agraarivaltiosta 1940-luvun sotien ja sitä seuranneiden kovien ja työntäyteisten vuosien kautta yhdeksi maailman vauraimmista ja parhaista maista asua ja elää. Tämä on tullut todistettua monissa kansainvälisissä tutkimuksissa ja vertailuissa. Me suomalaiset emme tätä aina tahdo muistaa arjen ongelmien ja kipujen kanssa painiessamme.
Kun katsomme mitä tapahtuu Euroopassa ja sen ulkopuolella ei tilanne näytä ollenkaan hyvältä. 100-vuotias Suomikin joutuu kohtaamaan haasteet, jotka nousevat globalisaatiosta, Afrikan ja Aasian väestönkasvusta, ääri-islamin leviämisestä sekä liberaalin talouspolitiikan vaikutuksesta ihmisten suhtautumiseen yhteiskuntaan ja lähimmäisiinsä.
Me vanheneva väki olemme pääosin tyytyväisiä elämäämme ja etenkin te, jotka olette nähneet sodat ja Suomen nousun, olette selvinneet vaiheista, joista nuori polvi ei osaa edes kuvitella. Suomen nykyiset sisäpoliittiset hallitus- ja soteväännöt ovat hiekkalaatikkoleikkejä teidän kokemuksiinne verrattuina.
Nuorissa on kuitenkin tulevaisuus ja heidän eteensä me olemme työtä tehneet, toki itsekin olemme saaneet nauttia työmme hedelmistä.
Monesti mietimme että miten Suomi tulee pärjäämään kun nykyinen nuoriso kasvaa aikuiseksi ja joutuu ottamaan vastuun yhteiskunnasta. Paljon puhutaan nuorten syrjäytymisestä ja jokainen syystä tai toisesta yhteiskunnan ulkopuolelle ilman omaa valintaansa putoava on meille kansallinen tappio. Suurimman osan työurastani olen työskennellyt näiden nuorten parissa kehittämässä työmuotoja ja menetelmiä syrjäytymisen estämiseksi tai sen kierteen katkaisemiseksi.
Minulla on myös 15-vuoden kokemus Helsingin kutsuntalautakunnassa työskentelystä. Kutsunnoissa kohtaamme joka vuosi käytännössä koko ikäluokan nuoria miehiä. Voin sanoa, että Helsingin nuoret miehet ovat valtaosaltaan hienoa porukkaa. Sama voidaan todeta myös muiden Suomen aluetoimistojen tilastoja lukiessa. Suomen tytöt taas ovat olleet ihan omaa luokkaansa kansainvälisessä opintomenetystä mittaavassa Pisa-tutkimuksessa. Toisaalta pojat ovat Suomessa selvästi tyytyväisempiä elämäänsä kuin tytöt. Pisa on ollut Suomen menestystarina.
Tältä kokemuspohjalta ja omia poikiani sekä heidän kavereitaan ja sukulaisten lapsia seuranneena uskon, että Suomi tulee olemaan hyvissä käsissä seuraavatkin kymmenet vuodet.
Pitäkäämme itsestämme ja toisistamme sekä jälkipolvestamme huolta! Nautitaan nyt kesästä, tästä sukujuhlasta ja tietenkin Särästä!