Niilo Nikunen monessa mukana
Niilo Nikunen, 10.5.1933–18.2.2014
Alatalon isäntä 1967- 2014
Niilo syntyi vuonna 1933 Lemin Uiminniemellä, talollisten Armas Gabrielinpojan ja Aino Jonaksentytär Nikusen os. Kapiaisen nuorimpana poikana.
Alla oleva teksti kertoo Niilon luottamustoimista ja työstä Lemin seurakunnassa.
Toimintaa Lemin seurakunnassa 1970-1991
Kirkkoneuvoston jäsenenä
Niilo toimi kirkkoneuvoston jäsenenä neljä eri vaalikautta vuosina 1970 -1986.
Hänen aikanaan toimi kirkkoherrana Lemillä Niilo Kattelus ja Erkki Lintunen.
Niilo vt. Suntiona 1971- 1991
Niilo toimi lähinnä lomittajana ja vapaapäivän päästäjänä suntio Aapo Nikamaalle. Suntion sijaisuudet sijoittuivat samaan aikaan kun Niilo oli Kirkkoneuvoston jäsenenä. Taloudenhoitajana oli ensimmäiset viisi vuotta Matti Jukkala, hänen jälkeensä taloudenhoitajana toimi Elvi Sinkko, vahtimestarina rouva Uronen, diakonina rouva Sihvo ja hautausmaan hoitajana kesäaikaan jolloin töitä oli enemmän Riitta Korhonen.
Suntion työnkuvaa
Suntion työhön kuuluu kirkossa ennen jumalanpalvelusta työtä joka on varsin näkymätöntä. Suntion tuli pitää huoli kirkon siisteydestä, kynttilöiden sytyttämisestä, ja hänen tuli olla myös paikalla silloin kun omaiset halusivat nähdä vainajan ennen siunausta.
Lemillä oli tapana sytyttää kirkon kattokruunun kynttilät vain jouluna. Ainoastaan kerran Niilon aikaan eräs morsian oli toivonut, että kynttilät sytytetään myös hänen vihkimisensä ajaksi. Niilo suostui pyyntöön annetuista säännöistä poiketen, kuulemma ”vain morsiamen mieliksi”.
Suntion toimenkuvaan kuului huolehtiminen paloturvallisuudesta pappilassa, niin seurakuntatalolla kun kirkossakin. Suntio vastasi näin myös sammuttimien ja palovaroittimien huollosta. Vain kerran Niilo sammuttaessaan kirkon kynttilöitä sai niin paljon savua aikaiseksi, että automaattinen palohälytys laukesi ja hälytys oli lähtenyt paloasemalle. Silloin tuli kiire, Niilo juoksi minkä kintuistaan pääsi peruuttamaan hälytystä, onneksi matka oli lyhyt sillä paloasema oli ihan kirkon kupeessa. Niilo ei mielellään koskenut puhelimeen eikä edes lankapuhelimeen, saati sitten kännykkään.
Suntion työnkuvaan kuului myös papin avustaminen hänen pukeutumisessaan. Kirkkoväen laskeminen ja kolehdin keräämine kuului myöskin suntion tehtäviin. Lemillä kolehti vietiin suoraan pankkiin laskettavaksi, siihen ei suntion tarvinnut muuten puuttua ja alttarikukkien valinnan hoiti Lemin Martat. Suntio myös huolehti esirukouspyyntöjen viemisestä saarnastuoliin. Seurakuntalaisten rukouspyynnöt jätettiin kirkon eteiseen, missä suntio laittoi pyynnöt järjestykseen.
Kukat ja niiden merkitys kirkkovuonna
Kukat jotka alttarille laitetaan, valitaan niin, että ne noudattelevat kirkkopyhän teemaa, niin väritykseltään kuin muutenkin. Kukkien tulee olla myös sellaisia, että ne muistuttavat seurakuntalaista siitä, että elämä ei ole ikuista, vaan kukin poistuu tästä elämästä vuorollaan hitaasti kuihtuen. Siitä syystä purkkikukkia ei ole käytetty ennen kirkon alttareilla kuin erittäin harvoin. 1900-2000-luvun vaihteen aikoihin on siirrytty myös alttarilla käyttämään ruukkukukkia etenkin joulun aikaan.
M. Tuomisto
Kellojensoitto
Niilon ollessa suntiona tehtäviin kuului soittaa kirkonkellot ja soitto tapahtui Lemillä käsin, joko tapulista tai sitten tapulin alimmasta kerroksesta.
Lauantaisin soitettiin Ehtookellot klo 18.00. molemmilla kelloilla vuorotellen yhteensä 10 minuuttia.
Huomenkellot soitettiin klo 9.30. Molemmilla kelloilla vuorotellen 5 minuuttia
Papinkellot Soitto aloitettiin silloin kun pappi lähti pappilasta kirkkoon noin 9.15. Soitto kesti viisi minuuttia molemmilla kelloilla. Tästä tavasta luovuttiin myöhemmin Lintusen ollessa kirkkoherrana.
Jumalanpalveluskelot soitettiin 9.55 molemmilla kelloilla viisi minuuttia.
Loppukelloja soitettiin viisi minuuttia jumalanpalveluksen jälkeen.
Kuolinkellot soitettiin vainajalle lauantaisin kello kymmeneltä. Kelloja soitettiin silloin aina kymmenen minuutin ajan.
Miehelle soitto aloitettiin isolla kellolla ja naiselle ja lapselle pienellä kellolla.
Tapulissa oli vainajien säilytykseen kylmätilat jonne heidät kuljetettiin ennen siunausta. Jos omaiset halusivat nähdä vainajan, katsominen tapahtui tapulissa. Suntio avasi arkun ja hänen tuli olla myös paikalla koko näytön ajan, siksi kunnes arkku uudelleen suljettiin. Kantajien lähtiessä viemään arkkua tapulista kirkkoon, aloitettiin Siunauskellojen soitto. Soitto lopetettiin vasta kun arkku oli paikoillaan kirkossa katafalkilla. Siunauksen jälkeen kantajien lähtiessä kirkosta, aloitettiin kellojen soitto ja se jatkui kunnes vainaja oli laskettu hautaan.
Hautaus ja haudan havutus
Suntion työhön kuului Niilon aikana myös haudan kaivuu ja havutus. Haudat kaivettiin vielä Niilon aikana käsin, koneet tulivat vasta myöhemmin. Hautojen havutus on Lemillä vanha perinne. Havut asetettiin niin, että ne peittivät haudan pohjan ja sen seinämät aina ylös asti. Yleisin käytäntö oli, että vainajan omaiset toivat havut jos heillä oli mahdollisuus niitä tuoda, mutta seurakunnalla oli myös omaa metsää josta havut tarvittaessa haettiin. Metsä sijaitsi kolmen kilometrin päässä hautausmaalta ja sieltä ne piti noutaa tavalla tai toisella. Niilolla ei ollut autoa ja niinpä hän joutui käyttämään havujen kuljetukseen kottikärryjä. Hautojen havutuskäytäntö muuttui loppuaikoina niin, että havutus tehtiin vain silloin, kun vainajan omaiset sen halusivat ja silloin he toimittivat havut itse paikalle.
Vainajien siunaus
Lemillä Kirkkoherra Lintusen aikaan kirkko toimi kappelina ja siunaus suoritettiin kirkossa. Aiemmin vain arvokkaat henkilöt vietiin kirkkoon ja muiden vainajien siunaus suoritettiin aina hautausmaalla.
Ketä olivat nämä arvokkaat henkilöt jotka kirkossa siunattiin?
Yksi sellainen arvokas henkilö oli ollut kirkkoherra Niilo Kattelus. Tapahtuma oli ollut arvokas ja erityisesti Niilon mieleen jäänyt tapahtuma. Niilo ja Armas Nikunen olivat hoitaneet havujen viennin kirkolle. Kirkkoherra oli asunut pappilassa, joten havutus alkoi pappilan rappujen edestä ensin kirkkoon, jatkuen siitä vielä hautausmaan käytävää pitkin aina haudalle asti. Tätä havutettua käytävää pitkin arkku kannettiin ensin kirkkoon siunattavaksi saattoväen täyttäessä kylän keskustan.
Joskus taas vainajaa oli ollut saattamassa hyvinkin pieni joukko, aina silloin Niilo meni kellojen soiton jälkeen laulamaan haudalle lukkarin ja papin mukana, vaikka se ei kuulunut virallisesti suntion työnkuvaan. Niilo piti tehtävää itselleen kunnia asiana.
Häät
Kirkossa vihittiin vuoden aikana viidestä kuuteen paria. Niiloa oli vaivannut aina se, että sakastissa ei ollut kuin pieni peili. Kuitenkin hänen mielestään morsian, miksei joskus pappikin olisi ollut katsoa vaatetustaan kokovartalopeilistä. Niinpä hän otti peili-asian puheeksi kirkkohallitukseen kuuluneen Salme Marttilan kanssa. Rouva pisti töpinäksi ja jo seuraavana pyhänä kun peili ilmestyi sakastiin Salme Marttilan ja hänen miehensä lahjoituksena. Samoin oli kellon laita, sakastissa ei ollut kunnon seinäkelloa, siitä asiasta Niilo puhui Pöllölän kylän kylätoimikunnan jäsenille, näin kello ilmestyi sakastin seinälle jo parin viikon kuluttua.
Niilo oli oma-aloitteinen, siitä vielä vähän myöhemmin.
Kaste
Katteluksen ollessa kirkkoherrana lapsia ei paljon syntynyt, oliko syy muuttoliikkeessä, perheen perustajat muuttivat muualle. Sattuipa 1980-luvulla sellainenkin vuosi että seurakuntaan oli syntynyt vain kaksi lasta. lapsi sai kasteensa yleensä kotona, vain harvoin lapsia kastettiin Niilon aikaan sakastissa.
Muuta kirkollista toimintaa
Kaikissa tilaisuuksissa mitä kirkossa järjestettiin, suntion kuului olla mukana. Aino, Niilon äiti oli pojastaan ylpeä. Kerran hän oli sanonut kirkonpenkissä istuneelle vierustoverilleen ”Näät seä, tuo on miun poikain”.
1970-luvulla tuli tavaksi laulaa kirkossa kauneimmat joululaulut niin tapahtui Lemilläkin.
Niilon aikaan kirkossa pidettiin myös erilaisia tilaisuuksia Lemi-Lappeenranta musiikkijuhlien aikana.
Neliääninen kuoro
Lemin erikoisuus oli ja on 4-ääninen kuoro, kuoro esiintyi kirkon omissa tilaisuuksissa muutaman kerran vuodessa, kuororyhmä, niin kuin Niilo sitä nimitti toimi harrastuspohjalta. Hän kuului ryhmään 20 vuotta, äänialaltaan hän oli ollut tenori.
Viimeisten 10 vuoden aikana kuoroa johti Seija Tapanainen, hän oli erittäin musikaalinen ja lahjakas, hän soitti mm. sembaloa, pienoa ja kitaraa. Hänen aikanaan äänitettiin myös kuoron laulut, ensin vinyylille ja myöhemmin cd-lle. Äänityksessä oli mukana noin sata laulajaa. Kuoro on ollut tasokas ja niin hyvä sillä äänitys meni niin sanotusti ”kerrralla purkkiin”.
Kuoro kutsuttiin vuonna 1975 Kaustisen Kansanmusiikkijuhlille, matkalle lähti kaksi linja-autollista laulajia, joista puolet oli miehiä ja puolet naisia. Matkalla oli yövytty jossain koulun tiloissa maaten yö lattialla siskonpetillä, siihen aikaan ei ollut hotelleja ja ehkä ei rahaakaan. Tällä matkalla kuoro oli esiintynyt Kaustisen kirkossa.
Toisen kerran taas kuoro kutsuttiin Halsualle, kutsun oli esittänyt erään maatalon emäntä joka oli kotoisin Lemiltä. Vastaanotto oli Halsuan seurakuntakodilla, johon oli järjestetty pohjanmaalaiseen tyyliin ”pramee” kahvitus täytekakkuineen.
Tilaisuudessa oli esitetty runo josta Niilo muisti yhden säkeistön
”Halsuan pieni kappeli
missä pappi ja lukkari tappeli,
seurakunta laulaa luritti,
kun lukkari pappia kuritti”
Tämä moni säkeistöinen runo, oli on perustunut kuulemma tositapahtumiin. Lukkari ja pappi ei tullut keskenään toimeen. Molemmat olivat naljailleet aina toisilleen kun siihen tilaisuus vain tuli. Kerran papin lukiessa pitäjän tiedotuksia, hän kuulutti myös saarnastuolista lukkarin verorästit. Siitäkös Lukkari suuttui perusteellisesti. Kirkonmenojen jälkeen sakastissa syntyi käsirysy, lukkari oli muiluttanut papin penkin alle.
Niilon kertomaa
Kerran hän oli tuuraamassa suntio Nikamaan lomia ja hän ajatteli ihan oma-aloitteisesti leikata vanhoja pensaita. Niilo oli maanviljelijä, ei siis puutarhuri ja niinpä tapahtui vahinko. Hän oli leikannut maata myöten pensaat joita ei olisi saanut leikata, korkeintaan karsia vain kuivia oksia. Seuraavana kesänä hän aloitti jälleen Nikamaan lomituksen ja sakastin pöydälle oli jätetty lappu ”Niilo ei sitten puutu pensaisiin eikä puihin Nikamaan loman aikana”.
Toinen, myös hänen itsensä kertoma tarina kertoo esirukouksista joita jätettiin kirkon eteiseen määrättyyn paikkaan papille toimitettavaksi. Suntion tuli toimittaa esirukoukset papille joka lukisi niitä jumalanpalveluksen jälkeen. Niilo luki ensin itse rukouspyynnöt ja hän sensuroi pois niistä sellaiset joiden hän arveli pahoittavan papin mielen.
Lemin kunnan luottamustoimet
Kirjastolautakunta 1970- 1986
Lautakuntaan kuuluminen oli samoihin aikoihin kuin toiminta seurakunnassakin eli se ajoittui väliselle ajalle. Kirjastolautakunnan nimittää neljäksi vuodeksi kerrallaan kunnanvaltuusto kunnanhallituksen esityksestä. Kirjaston johtajana oli silloin Pirkko Okko, hän laati esitykset lautakunnalle, samalla hän toimi kokouksissa esittelijänä. Poikkeuksetta oli niin, että esitykset menivät sinällään läpi ilman muutoksia.
Lautakunnan puheenjohtajana toimi vanhempi konstaapeli Heimo Klemi, aina eläkkeelle lähtemiseensä saakka. H. Klemi kuoli äkillisesti hän ehti nauttia eläkkeestään vain puoli vuotta. Klemin aikana kokoukset olivat venyneet pitkälle iltaan. Ennen kokousta vaihdettiin kuulumiset ja vielä kokouksenkin jälkeen saatettiin jatkaa epävirallisia keskusteluja. Klemin jälkeen lautakunnan puheenjohtajaksi valittiin opettaja Pekka Järvinen.
Kun opettaja Järvinen aloitti puheenjohtajana, hän sanoi, että tarkoitus on saada kokous vietyä läpi tunnissa ja jos näin ei käy, hän katsoo epäonnistuneensa tehtävässään. Jälkeenpäin Niilo sanoi että Järvinen onnistui erinomaisesti tehtävässään.
Lautakunnan pitkäaikaisia jäseniä toimi myös Ruustinna Kattelus.
Maanmittaus toimituksen uskottumies
Tämäkin tehtävä ajoittuu samoille vuosille kuin edellinenkin luottamustoimi. Myös valinta tehtiin samoin kuin kirjastolautakuntaankin.
Toivo Junnonen valittiin samaan aikaan kuin Niilo. Molemmat kävivät yhtä aikaa antamassa juhlallisen vakuutuksen Lappeenrannassa kihlakunnan tuomari Antero Haunoselle.
Lemin Eskot 1955-1970
Paikkakunnan varsinainen urheiluseura perustettiin 25.3.1915 Nuorisoseura Tapiolassa. Aloitteen teki Lemin kirkonkylän Nuorisoseura. Toimikuntaan valittiin samassa tilaisuudessa Aatu Pekari, Kalle Heikkinen, Elias Kaijansinkko, T. Nisonen, ja August Nikamaa ja hänen tehtäväkseen jäi asian valmisteleminen.
25.4.1915 pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin toimikunnan laatima sääntöehdotus sekä valittiin toimihenkilöt.
Puheenjohtajaksi valittiin opettaja Kalle Heikkinen sekä johtokuntaan Olof Tavast, Arvo Pekari, Toivo Sinkko, VäinöVärtö, Aatu Kuukka,, Taavetti Nisonen, Aatu Nisonen, Aatu Pekari, Taavetti Huttunen, Otto Nikamaa, Selma ja Miina Huttunen.
Seuraavassa kokouksessa päätettiin muodostaa viisi piiriä, Kirkonkylä, Uimi, Huttula, Nisola ja Värtölä.
Lähde :Karjalan Urheilu 50 v. Svul:n Etelä-Karjalan (Viipurin) piiri vv. 1906-1956, Aaro Laine, Erkki Komulainen, Eino Reponen, Kirja-Mono Oy. Helsinki 1958.
Niilo toimi muistinsa mukaan Lemin Eskojen Uiminniemen osaston johtokunnassa ainakin 1955 -1970 välisen ajan, josta sihteerinä noin kolme vuotta. Myös aktiiviuransa jälkeen hän toimi Eskoissa vielä viidentoista vuoden ajan. toimitsijana erilaisissa tilaisuuksissa
Niilon muisteluista koonnut
Marjatta Tuomisto