Lemin Nikusten Nikus-ukko
Lemin Nikusten sukukokouksessa 16.7.2017 valittiin Nikus-ukoksi Erkki Suomalainen.
Kuka on tämä tänään 16.7.2017 valittu Nikus-ukko Erkki Suomalainen miehiään?
Ensin on sanottava, että hän on Lemin Uimin Alatalon väkeä. Erkin äiti Ellen oli Armas Antti Nikusen ja Aino Kapiaisen vanhin lapsi.
Erkki on syntynyt 1941 ja lapsuudessaan hän vietti paljon aikaa Uimilla Alatalossa.
Koti hänellä sijaitsi Iitin Kausalassa, mutta osan kansakoulua hän kävi Uimilla mummolassa ja rippikoulukin tuli käytyä Lemin pappilassa.
Alatalo oli Erkille tärkeä paikka, ei vain lapsena vaan myös aikuisena. Ehkä oikea sana olisi turvasatama, jonne tullaan lepäämään ja lataamaan akkuja.
Ehkä mieleenpainuvimpana ja syviin tunteisiin vaikuttavimpana tapahtumana voi pitää vuotta 2014, jolloin Nikusten sukuseura tuli talon viimeisen isännän Niilo Nikusen kuoleman jälkeen tutustumaan juuriinsa.
Niilo oli asunut jo usean vuoden Lemin kirkolla, ja talo oli pihapiireineen ja rakennuksineen sen mukainen.
Suvun jäsenille Erkki halusi serkkujensa kanssa järjestää matkan menneeseen ja tuoda tulijoiden silmien eteen kuvan siitä, millaista Alatalossa oli ollut silloin kun nämä serkukset olivat olleet lapsia. Millaista elämää talossa oli eletty, ketä talossa oli asunut jo silloin ja paljon aikaisemmin.
Vanhat aitat, joista vanhimmat olivat 1700-luvulta, avasivat ovensa ja niiden kätköistä löytyi talon entinen elämä, niin naisten kuin miestenkin.
Oli työkaluja, joita suvun sepät olivat takoneet rannassa olleessa pajassa talon tarvekaluiksi. Naisten valmistamia pellavaisia liinavaatteita, käsistään kätevien miesten valmistamia pöytiä, kaappeja ja paljon muita tavaroita, joihin kaikkiin liittyi jokaisella serkulla joku muisto.
Talon saaminen esittelykuntoon oli haastava, osittain henkisesti raskaskin, mutta se kannatti. Nyt jälkeenpäin on helpompi laittaa muistot lippaaseen ja palata niihin aina silloin, kun ikävä menneeseen yllättää.
Suvun juuria etsivien vieraiden astuttua tupaan, matot olivat juuri niin kuin serkusten mummo Aino niitä aina piti ja punaiset pelakuut kukkivat jokaisella ikkunalla. Tuvan pöydällä oli pihlajanmarjakaramelleja ja karnevaalikeksejä sellaisia pieniä erivärisiä, muistattehan.
Ainoa asia mitä ei voinut loihtia esiin oli rieskan tuoksu leivontapäivänä. Siitä muistutti vain seinällä oleva kuva, jossa Aino "hupsutti" rieskaa.
Marjatta Tuomisto, 2017
Kuva. Erkki Suomalainen, Nikus-ukko