Gabriel ja Ristiina, Tuohtjärven kurjet.

Tänä keväänä havahduin siihen, että mökin lähistöllä asuu kaksi kurkea. Kurkien keskustelu on varsin äänekästä. Mieleen tuli konserttisali, jossa istun kuulijana, ja orkesteri on koottu pelkistä pasuunan soittajista.

Alatalon ja Lehtolan pellot ovat kuuluneet näiden kurkien reviriin jo vuosia. Tuohtjärven länsipuolella, ennen mainitsemiani peltoja vastapäätä, on kaksi rakentamatonta mökkitonttia, siinä heillä on ikäänkun asemat josta pariskunta postaa reviiriään. Joskus kuin yksissä tuumin Gabriel ja Ristiina koikkelehtivat syvemmälle metsän siimekseen, mutta ei aikaakaan kun he plaavat vartiopaikalleen. 

 

Kävi kurkiparilla kerran vieraitakin. Vierailu tapahtui samoihin aikoihin kun Nikusten suku kokoontui särälle kirkonkylään puimaan suvun asioita. En tiedä mikä oli Gabrielin ja Ristiinan kekkereiden teemana, mutta mellastuksen tason voitte vain arvata, kun kaikki kahdeksan vierasta puhui toistensa yli isäntäparin huutaessa vielä omat kommenttinsa sinne väliin.

 

Oli siis ihan selvää että kurjet saivat Alatalon isäntäparin nimet Gabriel ja Ristiina. Olihan pariskunta asunut ja isännöinnyt samoja peltoja ja metsiä vuodesta 1910 aina Gabrielin kuolemaan saakka vuoteen 1931. Ristiina, omaa sukua Nisonen, eli vielä parikymmentä vuotta Gabrielin jälkeen.

 

Mikä oli tämä Keskisenpäästä taloon miniäksi tullut Ristiina?

Ehkä en olisi paneutunut Ristiinaan sen kummemmin, mutta sain kerran sähköpostia "ameriikasta"  Nisosen sukuun kuuluvalta henkilöltä. Hän kysyi vähän ihmeissään että onko ollenkaan mahdollista että Nisosen Ristiina oli Gabrielin puoliso ja jos on, niin mihin sitten oli jäänyt Ellonen? Ihmettelin että mikä ihmeen Ellonen. En ollut kuullut aiemmin pihahdustakaan mistään toisesta melkein miehestä. Sen tiesin, että naimisiin aikova pari kuulutettiin kirkossa kolme eri kertaa ja vasta sen jälkeen pappi saattoi suorittaa vihkimisen. Ristiina ja tämä Ellonen oli kuulutettu  ystäväni mukaan jo kaksi kertaa, mutta kolmatta kertaa ei sitten ollut tullutkaan.

 

Kirstin kertomaa

Alatalon tytär Kirsti Kipinoinen os. Nikunen, Niilon  toinen siskoista muisti Ristiinan tarinan lapsuutensa ajoilta. Ristiina oli sen itse kertonut joten sen luulisi olevan hyvinkin totuuden mukainen.

Ristiina oli ennen kolmatta kuulutusta ilmoittanut isälleen ettei hän ei mene naimisiin Ellosen kanssa, hän haluaa  Nikusen Gabrielin ja vain Gabrielin. Tämä oli aika erikoista, ehkä vähän  pöyristyttävääkin, ottaen huomioon vanhat naimistavat joita noudatettiin Lemillä vielä 1800 loppupuolella. Kahdet kuuliaiskahveetkin oli siis ehditty juoda ja ties vaikka häiden valmistelu olisi ollut jo loppusuoralla, näin ainakin minä ounastelisin.

 

Kirjoitin tuttavalleni että Ellosen taisi ottaa kirkonmäellä höpsö. Hän oli jäänyt kun "jämsän äijä taivaasta" haikailemaan Ristiinaansa. Sitä en tiedä kenet Ellonen myöhemmin nai, eikä se kuulukkaan tähän tarinaan.

 

Tahto likka, sanoisin minä tänä päivänä. Ristiina oli niitä naisia jotka käänsivät lemiläisessä naimatapojen historiassa uuden lehden. Ristiina oli toisessakin suhteessa oman tiensä kulkija. Hänet muistetaan siitä, että teki enimmäkseen työtä ulkona, metsissä ja pelloilla. Sisätyöt jäivät muille emännille. Nikus-ukon muistin mukaan hänellä oli  nurkassaan oma rukki ja hän myös kutoi, mutta  hellanääressä Ristiina ei häärinyt.

 

Kirjoittaessani tätä selailin vuoden 1902 henkikirjaa. Alatalossa asui silloin kaikkiaan 15 henkilöä joista miespuolisia oli 9 ja naispuolisia 6. Näissä luvuissa on koko talon väki, ei ainoastaan henkirahaa maksaneet.

Suurperhe oli vielä tällöin voimissaan. Myöhemmin Alatalo jaettiin kahtia maineen ja rakennuksineen, Alataloon jäi Gabrielin ja Ristiinan perhe ja toinen puolikas taloa siirrettiin satakunta metriä ja se sai nimekseen Lehtola.

 

Marjatta Tuomisto 2017

Gabriel ja Ristiina Tuohtjärven kurjet.