Alatalon pihalta näkyy uhrilehto…
Alatalon kuppikivi
Vanhan punamullalla maalatun, ja jo aikojen saatossa haalistuneen aitan nurkalta kulkee pellon sarkojen välissä polku kohti Tuohtjärven rantaa. Rantalehtoon astuessa aika pysähtyy. Ympärillä on sakea kasvusto, lähes kaksimetrisinä niittykukat taistelevat valosta pitkän heinikon ja lehtipuiden keskellä.
Rantapolun oikealla puolella ison pihlajan vieressä, on sijainnut 1800-luvun alkupuolella mahdollisesti seppä Abel Tuomaanpojan paja. Pajakylttiä vastapäätä polun toisella puolella on iso laakea kivi, jonka pinnalla on selvästi havaittavissa kaksi pyöreätä kuoppaa.
Lehdossa polun molemmin puolin on kaatuneita vanhoja niinipuita eli lehmuksia. Kyseiset puut ovat saavuttaneet jo monia kymmeniä vuosia sitten elinkaarensa pään, sen näkee heinikosta töröttävien paksujen oksien ja runkojen jäänteeistä. Muutama iso lehmus on vielä voimissaan pellon ja uhrilehdon rajalla. Puut seisovat paikoillaan kuin muistuttamassa meitä ajasta, jolloin kiven kuppeihin on viety uhrilahjoja.
Ahdille vietiin kalan suomuja, että järvistä nousisi kalaa talon tarpeisiin. Metson ja muiden riistalintujen sulkia tai eläinten karvoja vietiin metsän valtiaalle Tapiolle. Viljan jyvillä toivottiin hyvää ja runsasta vilja satoa ja maitotilkan kupissa uskottiin tuovan lypsykarjalle terveyttä ja hyviä vasikoita. Sateen jälkeen kerättiin kupeista vesi talteen, sillä veden uskottiin parantavan erilaisia tauteja.
Lemin pitäjän historiassa Minna Kähtävä - Marttinen kirjoittaa, että kuppeja ja kiviä olisi mahdollisesti käytetty myös vainajien ja esi-isien palvontaan. Joidenkin arvioiden mukaan kivet voisivat olla myös maankäyttöön tai omistukseen liittyviä rajakiviä.
Alatalon uhrikivestä on ilmoitettu Museovirastoon alkukesästä 2011.
Tämä kuppikivi on tosin ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, sillä kiveen oli käynyt tutustumassa Nikusten suvun hallituksen jäsenet sukuseuran perustamisen aikoihin silloisen puheenjohtajan Pentti Nikusen johdolla. Alatalon isäntä Niilo Nikunen antoi luvan tehdä kivestä ilmoituksen Museovirastoon Vasta vuonna 2011. Asia oli sikäli harmillinen, että kuppikiven tiedot eivät ehtineet 2009 painettuun Lemin historiaan.
Museoviraston Arkeologian osaston intendentti Pirjo Uino, saatuaan ilmoitukseni ja nähtyään kivestä otetut kuvat, vastasi sähköpostiini mm. näin:
…parhaat kiitokset Uimin kuppikivilöytöä koskevasta tiedonannosta!
Kuvista päätellen kiven kuopat näyttävät todella ihan oikeilta uhrikuopilta,
joten kyseessä on kolmas Lemiltä tunnettu kuppikivi. Tärkeä löytö! Kohteen
nimeksi muinaisjäännösrekisteriin sopii ehkä parhaiten "Alatalo".
Erityiskiitos isäntä Niilo Nikuselle!...
Pirjo Uimo kävi vielä saman syksyn aikana tarkistamassa ja kuvaamassa kiven, jonka hän totesi rautakauden aikaiseksi kuppikiveksi. (500eKr.-1150/1300 jKr.)
Kivi on määritelty kultti ja tarinapaikaksi ja sen rauhoitusluokka on 1. Museoviraston rekisteriin kivi merkittiin 13.10.2011. Suunnilleen näin asia kerrotaan Museoviraston sivuilla: Kuppikivi sijaitsee Tuohtjärven itärannalla, Alatalon maalla, lähes pihapiirissä, lehtomaisemassa noin 50–60 metriä järvenrannasta. Kooltaan kivi on noin 3 x 1.5 metriä ja munan muotoinen, päältä melko tasainen. Kiven päällä on kaksi kuppia.
Alla olevasta linkistä pääset katsomaan viralliset tiedot Alatalon kuppikivestä:
https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_list.aspx
teksti: Marjatta Tuomisto
kuvat: Erkki Suomalainen (2009)