Alatalon ja Lehtolan ruokakulttuuria 30- ja 40-luvulla
Kesäkuun 16. päivä 2014 Erkki Suomalainen ja Lehtolan talon vanhaisäntä Oiva Nikunen istahtivat Alatalon pitkän pöydän ääreen muistelemaan Alatalon ja Lehtolan talojen ruokaan ja ruokatapoihin liittyviä asioita.
Erkki Suomalainen on syntynyt Rovaniemellä talvisotavuonna 1941 Ellen Suomalaisen os. Nikusen ja Niilo Suomalaisen poikana. Erkki on asunut Alatalossa isovanhempiensa luona 1950-luvulla muistinsa mukaan ainakin pari vuotta käyden siellä myös rippikoulun. Sen lisäksi hän on viettänyt Alatalossa nuoruudessaan useita kesiä vaikka koti oli silloin Iitissä.
Oiva Nikunen, Alatalon vanhaisäntä, on syntynyt Lemin Uimin kylässä Lehtolan talossa vuonna 1931. Lehtolan maat on erotettu Alatalosta vuonna 1918. Oivan vanhemmat olivat Aatami ja Helmi Nikunen.
Navettatyöt
Alatalossa oli muistelijoiden mukaan kerralla neljä tai viisi lehmää, joista lypsäviä kolme. Naiset nousivat aikaisin aamulypsylle viimeistään 5-6 aikaan aamulla. Kesäisin lehmien ollessa Saloniemen saaressa, matka tehtiin veneellä, ilmalla kun ilmalla, aamuin ja illoin. Iltalypsylle kiirehdittiin iltapäivällä viiden aikoihin. Lypsyreissuilla kului yhteensä aikaa kolmisen tuntia. Lehtolan ja Alatalon naiset kulkivat lypsylle samalla veneellä koska lehmät laidunsivat yleensä samassa saaressa.
Kevään koittaessa lehmät päästettiin navetasta ulos. Johtajalehmän perässä joka sorkka juoksi utareet keikkuen rantaan ja suunta oli selvä. Ensin kirmattiin Hietamien ohi ja siitä niemennokkaan ja suoraan rantaveteen. Johtajalehmä aloitti kahlauksen kunnes sen sorkat eivät enää koskettaneet pohjaa. Muut seurasivat rohkeasti perässä.
Ensikertalainen nuori hieho saattoi tehdä rannassa topin. Veteen en mene se ajatteli korvat luimussa. Hetken tuumittuaan hieho antoi emännän laittaa narun kaulaansa ja niin eläin uitettiin puoliväkisin muiden perässä saaren vapauteen. Tätä vapautta kesti syksyyn. Lehmät tulivat taas mielellään kotinavettaan lähes yhtä kovalla vauhdilla.
Varsinaista karjakeittiötä Alatalossa ei ollut, vaan maitoastiat pestiin ulkona ja laitettiin kuivamaa navetan seinustalla olevaan katokseen. Maito jäähdytettiin kesäisin kaivossa ja talvisin jäähdytettiin ja säilytettiin tuvan viereisessä keittiössä joka oli lämmittämätön ja näin se toimi hyvänä kylmätilana.
Kotona oli separaattori ja kirnu. Voita kirnuttiin Oivan mukaan kotona vielä 1900-luvun alkupuolella, mutta myöhemmin sitä tilattiin meijeristä. Systeemi toimi niin, että maito vietiin tonkissa maitolaiturille odottamaan kuljetusta. Maitojen mukana kulki tilauskirja ja siihen laitettiin tarpeet; joko piimää, kurria tai voita. Tyhjät tongat palasi iltapäivällä samalle laiturille mihin ne aamulla oli viety ja niiden mukana tuli aamulla tilatut tuotteet. Maidon hinta määräytyi meijerissä sen rasvaprosentin mukaan ja maitotilitykset tulivat kuukausittain.
Possuista porsaiksi ja karitsoista lampaiksi
Kotona kasvatettiin aina vähintään yksi sika joka teurastettiin myöhään syksyllä loka-marraskuussa. Lihat paloiteltiin ja laitettiin säilöön suolaveteen. Tapana oli hakea veden oikea suolaisuus perunalla. Perunan tuli kellua, siitä näki veden oikean suolapitoisuuden ja siinä liha säilyi kevääseen asti. Keväällä jos lihaa oli jäänyt yli, se otettiin pois suolavedestä ja laitettiin paloina karkean suolan kanssa kerroksittain vielä viileään säilytettäväksi. Alatalossa ja Lehtolassa ylimääräisiä lihoja ei savustettu saunan lauteilla ja se tuntui olevan Lemillä vieras tapa, toisin kuin esimerkiksi Hämeessä, jossa osa siasta jätettiin tarkoituksella savustettavaksi. Molemmat kertojat muistelivat, että sianlihassa oli jo alkukeväästä ikävä härskiintyneen maku ja siitä valmistettu ruoka ei oikein enää maittanut, mutta syödä piti ja rutista ei uskaltanut.
Lampaita kasvatettiin sekä ruuaksi, että villojen tuotantoa varten. Ruuaksi käytetty, useimmin nuori lammas paloiteltiin ja paistettiin hitaasti uunissa kypsiksi ja sen jälkeen laitettiin karkeaan suolaan ja vietiin aittaan. Talvella lampaanlihaa käytettiin särpimenä. Syksyllä teurastettiin yleensä useampi lammas kerrallaan. Villat kehrättiin langoiksi, Nahat parkittiin kotona ja myytiin, jos kotona ei ollut niille käyttöä.
Sienet
Sienistä käytettiin rouskuja joita suolattiin aittoihin talven varalle.
Kalat
Keväällä alkoi kalastus. Talvikalastusta ei yleensä kummassakaan talossa harrastettu. Enimmäkseen talvella syötiin kesällä saatua lahnaa ja särkeä, joita syötiin suolattuna. Ahvenet kuivattiin uunissa ja käytettiin talvenaikana keittoihin. Norssia pyydystettiin nuotalla Tuhkaniemestä. Norssista tehtiin keittoa ja osa niistäkin kuivattiin talveksi. Norssia käytettiin myös lihanlisukkeena lihakeitossa, ikään kuin mausteena. Savustustapaa ei kypsentämiseen käytetty, vaan muikkua ja särkeä syötiin halstrattuna.
Ruokajärjestyksestä
Murkina syötiin aamulla kahdeksan aikoihin, tarjolla oli perunaa ja soosia. Puolipäivänen syötiin kahdentoista ja yhden välillä. Silloin tarjottiin jälleen ruokana perunaa ja kastiketta. Tässä yhteydessä otettiin ruokalepo tuvan penkillä tai pihalla. Kolmelta iltapäivällä juotiin kotona päiväkahvit. Illalla kuuden aikaan syötiin iltanen, silloin tarjottiin yleensä jotain keittoruokaa.
Jokaisen ruokailun yhteydessä oli tarjolla kotona leivottua leipää ja juomana harmaitoa (joppia eli kurria). Jälkiruokia ei yleensä tarjottu. Poikkeuksen teki puolavelli. Puolavelli oli ruisjauhoon valmistettu puolukkapuuro, joka kypsennettiin saviruukussa. Erkki muisteli hartain mielin Aino mummun puolavelliä ja sitä kuinka kupin reunoille kuivui herkullinen uunin lämmössä kuivunut reunus. Ruokapöydän ympärillä kilpailtiin siitä kuka sen ehtii suuhunsa kaapimaan.
Joskus käytiin kauempana niityllä töissä ja silloin laitettiin evääksi piimää, leipää, voita ja jotain suolaista särvintä.
Leipominen
Taloissa leivottiin rieskaa ja hapanleipää tarvittaessa. Leipomispäiviä oli vähintään kerran viikossa. Pullaa leivottiin vähemmän, ehkä siksi että vehnää ei kasvanut itsellä vaan se oli ostosessa. Juhliksi ja juhlapäiviksi aina leivottiin myös pullaa.
Sodan jälkeen, kun kaikesta oli pula Oiva muisteli kuinka täytekakku tehtiin pullataikinaan koska kananmunia ja sokeria ei ollut. Kakun päälle pursotettiin värjättyä kermaa ja koristeena oli jotain karamellia. Tapana oli myös leipoa ”rotinapulla”. Rotinapulla kassissa käytiin tervehtimässä uutta naapuriin tai sukulaisiin syntynyttä lasta.
Joulu
Aattona syötiin päivällä puolenpäivän aikoihin aattokeitto, siinä oli iso lihanpala ja perunoita, porkkanaa ja lanttua. Illan joulupöytään kuului rosolli, lanttu, porkkana ja perunalaatikko ja tietysti kinkku. Jouluaamuna aikaisin syötiin joulupuuro. Jouluna kahvin kanssa oli pullaa ja siirappileipiä.
Pääsiäinen
Pääsiäisenä syötiin lammasta, joka aikaisemmin syksyllä oli kuivattu. Lammas valmistettiin perunoiden kanssa uunissa ”särän” tapaan.
Kotona valmistettiin myös mämmi. Se valmistettiin kotona ja paistettiin tuohissa tuokkosissa.
Erkin ja Oivan muisteluista koonnut Marjatta Tuomisto
2014