Alatalon Emppu
Emil Gaabrielinpoika Nikunen syntyi 3.6.1897 Lemin Uimin Alatalossa Gaaprielin ja Ristiinan ensimmäisenä lapsena. Hän kuoli Kotkassa 25.11.1950. Emilin viimeisenä osoitteena mainitaan kirkonkirjoissa Lemminkäisenkatu 3. Kotka.
Emil oli ollut syntyessään heikko lapsi, hänelle oli suoritettu heti syntymän jälkeen hätäkaste. Kasteen oli suorittanut naapuri ja sukulainen Ylätalon Antti Tuomaanpoika Nikunen. Kaste vahvistettiin Kunnanhuoneella niin kuin tapana oli lapsen jäätyä eloon 13.6.1897 Emil oli silloin 10 päivän ikäinen.
Kansalaissodan aikaan Emil oli ollut 21-vuotias, Niilon mukaan molempia veljeksiä oli yritetty värvätä punaisiin, mutta molemmat liittyivät valkoisten joukkoihin. Miesten mielestä ko. sotaan osallistuminen oli koettu Niilon mukaan ”suurena seikkailuna”.
Kansalaisodan jälkeen Emil oli päässyt poliisiksi Viipuriin, Niilo muisteli tämän ajan sijoittuneen jonnekin 1920–30-luvulle. Kieltolaki alkoi vuonna 1919 ja päättyi vasta 1932. Poliisin virka oli ollut hyvä, mutta se ei oikein sopinut miehelle jolle maistui viina ja tämän poliisin viran hän oli joutunut jättämään juuri tästä syystä. Emil oli joskus kertonut Niilolle kieltolain aikaisesta suuresta 310 litran pirtusatsista joka oli ilmeisesti ilmiannon vuoksi takavarikoitu. Myyntiin tarkoitettu erä oli ollut kanistereissa piilotettuna suohon jonnekin päin Lemiä, ehkä Niilo tiesi suon, mutta jätti sen tarkoituksellisesti kertomatta.
Nikusten geenit veti urheiluun.
Niilon mukaan Emil oli poliisivoimissa ollessaan hyvä urheilija ja hän oli osallistunut mm. seiväshyppyyn ja 110 metrin aitajuoksuun, näistä kilpailuista hänellä oli toistakymmentä mitalia. Lemin Uimilta kotoisin oleva Pentti Pekkanen muisteli vuonna 2003 Taito Salmen tekemässä haastattelussa, että Emil oli hyvä eritoten aitajuoksussa, ja siinä hän olikin ollut lajinsa ”kärkimiehiä”. Lisäksi häneltä taittui myös seiväshyppy. Emilin ennätys oli Lemin Eskojen rivissä 3.50, tätä ennätystä hän piti hallussaan usean vuosikymmenen ajan, kunnes Heikki Hovi otti ennätyksen haltuunsa. Mainittakoon tässä yhteydessä Johan Lindrotin ennätys, joka oli silloin 4.01, sen hän oli ylittänyt Helsingissä vuonna 1929.
Kädentaitoa ja pelimanni musiikkia
Emil oli myös lahjakas musiikissa ja veljekset kävivät myös yhdessä kylillä huvitilaisuuksissa soittamassa viulua, mandoliinia ja huuliharppua. Käden taidot näkyivät jo Emilin päästötodistuksessa ja aikuisena tehdyistä veistotöissä mm. karhuaiheisessa tuhkakupissa ja Mannerheim patsaassa. Niilolla nämä taideteokset olivat ikkunan edessä olevalla kirjoituspöydällä ja näitä sukulaislapset saivat vain ihailla, mutta leikkeihin niitä ei koskaan annettu.
Kirjassa Kuuksenen kuuluvilta (T. Salmi) Pentti Pekkanen kertoo myös Alatalon veljeksistä Emilistä ja Armaksesta. Pojat olivat hänen mukaansa olleet kovia käymään tansseissa vielä naimisiin mentyäänkin. Siellä he pitivät hauskaa ja esiintyivät kun poikamiehet konsanaan.
Emil joutui puukotetuksi
Jos Emilin elämä oli riemukasta ja boheemia, niin kerran hänelle oli käydä todella huonosti. Pentti Pekkasen kertomuksen mukaan, Uimintiellä samana päivänä kun Tihulan Kauko ja Vieno Näivä viettivät häitään, niin lähellä Alatalon Nikusten taloa tapahtui puukotus. Väinö Kapiainen oli puukottanut Emiliä hengenvaarallisesti.
Mistä lie miehille niin tiukkaa sanomista oli tullut, että siihen puukkoa tarvittiin. Emilin onneksi puukotuksen jälkeen Erkki Pekkanen Pajamäkeen mennessään oli löytänyt hänet vertavuotavana ja lähes tajuttomana tienvarresta. Paikalle haettiin veli Armas ja hän kääri Emilin lähitalosta haettuun lakanaan ja sen jälkeen alkoikin matka Lappeenrantaan sairaalaan Armas veljen ohjastamalla hevosella. Puukotusta käsiteltiin käräjillä ja Väinö Kapiainen oli saanut siitä kertojan tiedon mukaan usean vuoden tuomion.
Emil vihittiin 28.5.1922 Lemillä Aini Esteri Taavetintytär Talkan kanssa (s.20.6.1904) Pariskunta muutti Lemiltä Jääskeen 21.12.1932. Avioliitto päättyi eroon lapsettomana. Ennen muuttoaan pariskunta asui Alatalossa talon pohjoispäässä ja heillä oli silloin käytössään keittiö ja kamari omalla sisäänkäynnillä.
(kuvissa Emilin kamarin keittiön hella ja astiakaappi)
Kotkan satamalakon aikaa
Satamalakon aikaan 2.6.1928 -16.4.1929 hän on tehnyt satamassa lakon alaista työtä useiden lemiläisten miesten kanssa. Nestori ja Eeva Hakonen muistelivat Taito Salmen tekemässä haastattelussa 1.8.1997 aikoja jolloin lemiläisiä miehiä oli ollut Kotkan satamassa töissä lähinnä juuri em. lakon aikana tähän tapaan;
Kortteerissa miehet olivat siellä missä saatiin ilmaiseksi olla. Parakeissa, Suojeluskuntatalolla tai Taipaleen Taavetilla (tunnettiin myös nimellä Taipaleen vänrikki). Nestori oli ollut Kotkassa Nikusen Empun (Emilin) ja Kapiaisen Aatamin kanssa jota myös Kapiaisen latimeriksi kutsuttiin.
Miehet olivat olleet ”lossaamassa” laivoja satamassa ja uutta laivaa odotellessa he eivät ehtineet mennä syömään, mutta Emppu olikin ehdottanut, että jospa haukkaamisen sijaan haettaisiin vaikka pirtua. Pirtu haettiin koko litra, paikkaa ei sanottu, mutta ehkä se haettiin hyvin tutusta paikasta. Kyytipojaksi haettiin kahvia yhdeltä Empun tuntemalta poliisilta.
Tarkoitus oli mennä kämpille juomaan oikein nauttimalla, mutta sivusta miesten touhuja seurannut poliisi oli sanonut: ”Pullo tyhjennetään siinä paikassa tai se kaadetaan maahan.” Eipä siinä jäänyt vaihtoehtoja, niinpä miehet yhdessä tuumin joivat kurkusta alas koko lekkerin. Sen verran sillä oli ollut vaikutusta Emppuun, että laivan tullessa satamaan hänestä ei enää ollut lastin purkajaksi, vaan hän oli istuskellut laivan ruumassa ja haastellut asioita ja rallatellut laulujaan.
Sota-aika
Emil osallistui molempiin sotiin. Hänelle oli myönnetty talvisodasta 1939–40 puolustusvoimain ylipäällikön myöntämä kunniamerkki jota hän ei kuitenkaan koskaan ole vastaanottanut.
Talvisodassa Emilin arvo oli merkitty alikersantiksi. Vuoden 1939 jäsenluettelon mukaan Emil on ollut Lappeenrannan Rintamamiesyhdistyksen jäsen ja hänen ammatikseen oli kirjattu työmies.
Niilo Nikusen muistitieto Emil sedästä
Naapurikylässä taloon oli tullut tilanne, että isännän vaihto oli edessä. Vanhanisännän oli vaikea luopua isännyydestään, joten hänen oli keksittävä keino millä tapahtumaa voisi vielä siirtää.
Oli tulossa markkinat ja tulevalle isännälle annettiin mahdollisuus lähteä matkaan yksin vanhaisännän jäädessä kotiin.
Isäntä antoi nuorelle miehelle rahapussin ja varoitteli tuhlaamasta rahoja mihinkään turhaan ja tarpeettomaan ostokseen.
Hyvissä ajoin hän oli käynyt ”pestaamassa” Empun houkuttelemaan tulevaa isäntää maistelemaan reissulla väkeviä ja pitämään muutenkin markkinoilla vähän hauskaa.
Toimeksianto sopi mitä parhaiten Empulle, varsinkin kun sai palkaksi mukaansa rahaa ja vähän viinaksia.
Tehtävä oli onnistunut niin hyvin, että markkinoilta kotiin päästyään nuorimies antoi rahapussin vanhalle isännälle takaisin ja alakuloisesti todennut ettei hänestä vielä taida olla talon isännäksi
Tekstin koonnut Marjatta Tuomisto 2017
Lähteitä:
https://.geneologia.fi/hakem/luettelo033/luettelo033mns.htm. (ei pvm).
https://www.genealogia.fi/hakem/rintamamiehet/luettelo048122s.htm . (ei pvm).
https://www.genealogia.fi/hakem/satamalakko/satamalakkons.htm. (ei pvm).
Lemin srk Rk 1931-40. (ei pvm).
Lemin srk syntyneet ja kastetut 1897. (ei pvm).
Lemin srk virkatodistus nro 42. (ei pvm).
Nikunen, N. (ei pvm). (M. Tuomisto, Haastattelija)
Salmi, T. (2008). Kuuksenen kuuluvilta I.
Suomalainen, E. Emilin kuva.
Tuomisto, M. sisäkuvat.