Ylä-Nikusen vanhaisäntä

Isäntä oli tarkka tupakista jota hän piippuunsa pisti
Niilo muisteli, että isäntä oli jo silloin vanha ja liikkuikin jo huonosti kun tämä tapahtui.
Nuori-isäntä lähti Pekarin kauppaan asioille Lemin kirkolle. Yhtenä asiana oli tuoda tupakkaa.
Kuinka ollakkaan tupakka minkä hän toi olikin väärän merkkistä. Siitä paikasta vanha-isäntä lähti kimmastuneena kirkolle. Koko matkan hän kulki jalan ja matkaa oli sentään seitsemän kilometriä yhteen suuntaan.
Kaupan ovestä sisälle päästyään hän oli haukkunut Pekarin.
Pekari oli tunnettu varsin rauhallisena miehenä, hän kuunteli isännän vuodatusta nojaten samalla tiskiin. Välillä hänen oli sanottu kääntäneen päätään ja vaihtaneen jakaa.
Lopulta isäntä rauhoittui ja vasta silloin hän kysyi: Olikos sillä isännällä muuta?

Niilo s. 1933
vanhemmat Armas Nikunen ja Aino os. Kapiainen
muiston ylöskirjoitti Marjatta Tuomisto 2005

Nikusen Niilon sanontoja jotka olen ylöskirjannut vuonna 2006
Niilo oli syntynyt 1933 Alatalossa Lemin Uimilla Armas Antin ja Ainon nuorimpana poikana
Aino os. Kapiainen.

- Runttii niinku Nikusen miehet riihii ( miehet tunnettiin nopeina käännöksissään)

- Ku on nii monta lasta, se pitää perän suorana ( elämä kulkee kiireisenä)

- Siithä vasta koira uimoa, ku ves persiese tapoa ( koira ei ui ennenkun persus on vedessä)

- Ennhä laiska repiää, enne ku käyp kakskertaa!

- Vie männessäis, tuo tullessais.

Peäemäntän toimi sisaren Kirstin häissä Elli Hietamies, Elli ol nii pikkutarkka. Hää ku rupes lämmittämeä leipomista varte, mää ku tarjouvun kantamoa puita, ni se ei kelvant Ellille. Elli halus ite valikoia lämmityspuut.

Myllyssä.
Niilo oli ensikertaa yksin myllyreissulla
Kennes poika seä olet?
- Meä ole Nikuse Armakse poika
- Vai nii, vai Armakse poika, Kylhä meä Armakse tunnen.

Kirkonmäellä
Tunnet seä miua?
-- Emmä oikei jaksa muistoa.
- Meä ole se Napari Antin lesk, joka on tuotu sielt Urolast.

Kaksi naista riiteli kylätiellä
- Meä nauran siulle!
- Vai naurat seä, hampaitas seä näytät.

Yhtii taluu tul miniä. Miniä ku rupes isottelemu, ni talo tyttäret palautti sen mua pillal.
- Myö ollaa talos synnytty ja kasvettu, siut on vempeliel vejetty. Piä sie pienenpää suuta!